On Maaliskuun ensimmäinen päivä ja lumet ovat kadonneet maagisesti. Etelä-Suomessa sää on hyvin vaihtelevaa, mutta lunta täällä ei kyllä ole näkynyt oikeastaan yhtään. Välillä on niin lämmin että jäät alkavat kentältä sulaa, mutta seuraavana päivänä onkin pakkasta ja sula loska muuttuu jälleen jääksi. Tossa pidettiin perheen voimin pikku 'talkoot' ja koko sakki kökki koko päivän kentällä. Hakattiin jäätä rikki ja isä aurasi sitten traktorilla jää palaset pois. Ei olla päästy ollenkaan ratsastamaan kentällä pitkiin aikoihin. Nyt kuitenkin kun kenttä on ratsastuskunnossa talkoiden ansiosta, niin nyt sitten alkaa jo pikku treenaus kesää varten.
Tänään kuitenkin päästiin selkään. Menin Oton kanssa kentälle ja olin aikeissa pitämään kunnon koulutreenin pitkiin aikoihin! Alkukäynneissäkin sen tunsi, ettei Otolla ole menty kunnolla pitkiin aikoihin ja kaula ei kääntynyt yhtä sujuvasti kuin ennen. Askelkin oli tahmeaa. Aloitin työskentelemään ensin kunnolla käynnissä. Menin ainakin 15 minuuttia siihen että sain orin edes nostelemaan jalkoja ja pyöristämään kaulaa.. No kun päästiin raviin, alkoi sama taistelu kuin äskenkin käynnissä. Se nosti päätä ylöspäin ja alkoi raahaamaan jalkoja perässä. Pyysin siskoani tuomaan kouluraipan, ettei tarvitsisi turtumiseen asti pohkeita antaa. Ei se raippakaan aluksi auttanut, mutta kun hetken aikaa naputteli säännöllisesti pepulle, niin jalatkin nousi ja pienellä työskentelyllä se kulki jo edes hieman hevosen näköisesti. Tein laukassa kahta isoa pääty-ympyrää. Huomasin kyllä heti että tänään on työskennelty. Otto toimi laukassa melko pian jo vaatimallani tasolla. Taputin oria kaulalle ja annoin sen ravata hieman löysemmillä ohjilla. Palkinnoksi kävelin maastolenkin loppuverryttelynä.
Otto ja Jori on suhtautunut toisiinsa yllättävän hyvin ja pienikin 'eron hetki' on yhtä tuskaa molemmin päin. Olen tässä nyt molempien kanssa käynyt maastossa, kun ei kentälle ole päässyt mutta tänään Jorinkin kanssa oltiin kentällä. Lue lisää Jorin päivästä täältä. :-)
Tänään kuitenkin päästiin selkään. Menin Oton kanssa kentälle ja olin aikeissa pitämään kunnon koulutreenin pitkiin aikoihin! Alkukäynneissäkin sen tunsi, ettei Otolla ole menty kunnolla pitkiin aikoihin ja kaula ei kääntynyt yhtä sujuvasti kuin ennen. Askelkin oli tahmeaa. Aloitin työskentelemään ensin kunnolla käynnissä. Menin ainakin 15 minuuttia siihen että sain orin edes nostelemaan jalkoja ja pyöristämään kaulaa.. No kun päästiin raviin, alkoi sama taistelu kuin äskenkin käynnissä. Se nosti päätä ylöspäin ja alkoi raahaamaan jalkoja perässä. Pyysin siskoani tuomaan kouluraipan, ettei tarvitsisi turtumiseen asti pohkeita antaa. Ei se raippakaan aluksi auttanut, mutta kun hetken aikaa naputteli säännöllisesti pepulle, niin jalatkin nousi ja pienellä työskentelyllä se kulki jo edes hieman hevosen näköisesti. Tein laukassa kahta isoa pääty-ympyrää. Huomasin kyllä heti että tänään on työskennelty. Otto toimi laukassa melko pian jo vaatimallani tasolla. Taputin oria kaulalle ja annoin sen ravata hieman löysemmillä ohjilla. Palkinnoksi kävelin maastolenkin loppuverryttelynä.
Otto ja Jori on suhtautunut toisiinsa yllättävän hyvin ja pienikin 'eron hetki' on yhtä tuskaa molemmin päin. Olen tässä nyt molempien kanssa käynyt maastossa, kun ei kentälle ole päässyt mutta tänään Jorinkin kanssa oltiin kentällä. Lue lisää Jorin päivästä täältä. :-)