Huoh.. Asiat jota vihaan talvessa on varmaankin jää ja huonot treenaus mahdollisuudet. Kenttä on peilijäässä, eikä sillä tee mitään. Otto vain liukastelee joka askeleella. Jos tuolla kentällä pitäisi alkaa hypätä, niin huhhuh! Onneksi lähimpään maneesiin ei ole kuin 2 kilometrin matka. Siinä tulee hyvät loppuverryttelyt samalla. Ainoa miinus on se että maneesi maksu on 20 euroa/kerta eikä rahat aina riittäisi millään säännölliseen maneilemiseen.. Noh.. ehkä jäät sulaa kohta pois! Eikä muutenkaan talvella ole meillä päin tarkoitus treenata kisoihin, vaan pitää kuntoa yllä rauhallisilla treeneillä.
No mutta oli minulla asiaakin. Eli tossa oli tulossa joulun alla kahdet kouluratsastus kilpailut. Lähdettiin normaalisti aamulla kohti ensimmäistä kisapaikkaa. Perille saapuessa odotti suuren suuri yllätys. Meitä ei oltu merkitty lähtölistaan.. Jäipäs sitten kisat kisaamatta. Harmittavaa, että ei merkitä osallistujiin.. No käytiin sitten maastossa kävelemässä. Ollaan nyt muutenkin pääasiassa kävelty pitkiä lenkkejä metsäpoluilla.
Niin muuten joulukin ehti olla tässä kaiken kiireen keskellä. Olin tallilla aamupäivän ja käytiin oooikein pitkä lenkki maastossa. Otto innostui pellolla laukkaamaan kamalan kovaa ja itse roikuin kyydissä minkä pystyin. On se Otto ihana halinalle, kun karsinassa heitin fleece-loimen sen selkään ja istuin nurkkaan juomaan kaakaota, tää jätti tulee mun viereen ja hamuilee jotain syötävää :D Oli mulla onneksi porkkana taskussa.
Etsin paraikaa Otolle kaveria, kun poju on aika yksinäinen. Se kaipaa kaveria, jonka kanssa voisi rellestää ympäri maita ja mantuja. :3
No mutta oli minulla asiaakin. Eli tossa oli tulossa joulun alla kahdet kouluratsastus kilpailut. Lähdettiin normaalisti aamulla kohti ensimmäistä kisapaikkaa. Perille saapuessa odotti suuren suuri yllätys. Meitä ei oltu merkitty lähtölistaan.. Jäipäs sitten kisat kisaamatta. Harmittavaa, että ei merkitä osallistujiin.. No käytiin sitten maastossa kävelemässä. Ollaan nyt muutenkin pääasiassa kävelty pitkiä lenkkejä metsäpoluilla.
Niin muuten joulukin ehti olla tässä kaiken kiireen keskellä. Olin tallilla aamupäivän ja käytiin oooikein pitkä lenkki maastossa. Otto innostui pellolla laukkaamaan kamalan kovaa ja itse roikuin kyydissä minkä pystyin. On se Otto ihana halinalle, kun karsinassa heitin fleece-loimen sen selkään ja istuin nurkkaan juomaan kaakaota, tää jätti tulee mun viereen ja hamuilee jotain syötävää :D Oli mulla onneksi porkkana taskussa.
Etsin paraikaa Otolle kaveria, kun poju on aika yksinäinen. Se kaipaa kaveria, jonka kanssa voisi rellestää ympäri maita ja mantuja. :3